Waiting for Christmas..

Soo Emma asked me to translate her text to English, that's what I'm doing right now.

It feels like these years pass on so fast that I can't even hold on. Again on this year has been happened everykind of a sad and happy things. On the top of the sad things is maybe that when my own dear Jutta and Roope (the dog I took care of) left running to more green fields on heaven, away from our reach. And the happy things, first on my mind came that I got a job and the summers new, funny and rewarding experiences.  A lot has been happened through this year, and so I told about how fastly years pass, every thing haven't left in my mind so perfectly. This blog has seen it's daylight on summer, when we thought with Sanna and Riikka something new to do during vacation.We didn't wrote every day like it was supposed to be, but we tried hard to do that.

The Christmas is soon, and here's even not snow, it's awfully dark. Well, the year is coming to it's end. On this year, the most important thing to me has been friends. Friends have been a big meaning and part of this years happenings, in school, and on free-time. I could say that I wouldn't get through this year and it's happenings mentally healthy, if my friends haven't been on my side helping and guiding me to the right way. So Thank You my dear friends for help and that you've had enough strength to listen my tales, were they agony and grief or annoying friday fooling. Yeah, friday fooling ;DD haha... Yes you got it right sometimes it goes a bit too hard and our laugh attacks have been a main part of this show called Friday, that day before weekend.But not I thought I could end this gabble, that doesn't seem to have an end, for now. Best wishes EMMA "shrimp" irregularary irregular blogger :D

That's it! - Sanna

Joulun odottelua...

Tuntuu nää vuodet juoksevan niin nopeesti, että ei meinaa perässä pysyä. Taas on tänäkin vuonna sattunut ja tapahtunut kaikenlaista iloista sekä surullista. päälimmäisenä surullisista asioista on ehkä se, kun oma rakas Juttani ja hoitokoirani Roope lähtivät juoksentelemaan taivaan vehreille niityille, meidän tavoittamattomiin. Iloisista asioista ensimmäisenä mieleen tulevat työpaikan saaminen ja kesän uudet, hauskat ja antoisat kokemukset. Paljon on siis tapahtunut taas vuodessa, ja niinkuin tuossa jo mainitsinkin vuosien nopeasta vauhdista, ei varmastikkaan ole kaikki asiat ja tapahtumat jääneet mieleen ihan täydellisesti. Tämäkin blogi on aloitettu aivan kesän alussa, kun mietimme yhdessä Sannan ja Riikan kanssa jotakin uutta puuhaa kesäksi. Aivan joka päivä emme ole päivittäneet, niinkuin oli alussa tarkoitus, mutta yritettiin kovasti kuitenkin.

Joulu on siis kohta, eikä maassa ole edes lunta. kuinka synkkää. Joka tapauksessa vuosi on siis tulossa taas kohti loppuaan. Tänä vuonna minulle on ollut tärkeintä ystävät. Ystävillä on suuri merkitys ja osa tämän vuoden tapahtumissa, niin koulussa, kuin vapaa- ajallakin. Voisin vaikka vannoa, etten olisi selvinnyt tästä vuodesta ja sen tapahtumista henkisesti terveenä, jos eivät ystävät olisi olleet vierelläni tukemassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiitos siis rakkaat ystäväni avusta ja siitä että olette jaksaneet kuunnella juttujani, olivatpa ne sitten murheita ja huolia tai rasittavia perjantai sekoiluja. Aivan perjantai sekoiluja ;DD haha...kyllä ymärsitte oikein välillä menee hieman lujaa ja naurukohtaukset ovat esittäneet pääosaa näytelmässä nimeltä perjantai, se päivä ennen viikonloppua.

Mutta nyt siis ajattelin lopettaa tämän höpötyksen, jolle ei näy loppua, tältäerää.

Parhain terveisin EMMA" katkarapu" epäsäännöllisen epäsäännöllinen bloggaaja :D

PS. Sanna rakas voisitko kääntää tämän Englanniksi, että muillakin olisi luettavaa, jos vain kehtaat ;)