Tuntuu nää vuodet juoksevan niin nopeesti, että ei meinaa perässä pysyä. Taas on tänäkin vuonna sattunut ja tapahtunut kaikenlaista iloista sekä surullista. päälimmäisenä surullisista asioista on ehkä se, kun oma rakas Juttani ja hoitokoirani Roope lähtivät juoksentelemaan taivaan vehreille niityille, meidän tavoittamattomiin. Iloisista asioista ensimmäisenä mieleen tulevat työpaikan saaminen ja kesän uudet, hauskat ja antoisat kokemukset. Paljon on siis tapahtunut taas vuodessa, ja niinkuin tuossa jo mainitsinkin vuosien nopeasta vauhdista, ei varmastikkaan ole kaikki asiat ja tapahtumat jääneet mieleen ihan täydellisesti. Tämäkin blogi on aloitettu aivan kesän alussa, kun mietimme yhdessä Sannan ja Riikan kanssa jotakin uutta puuhaa kesäksi. Aivan joka päivä emme ole päivittäneet, niinkuin oli alussa tarkoitus, mutta yritettiin kovasti kuitenkin.
Joulu on siis kohta, eikä maassa ole edes lunta. kuinka synkkää. Joka tapauksessa vuosi on siis tulossa taas kohti loppuaan. Tänä vuonna minulle on ollut tärkeintä ystävät. Ystävillä on suuri merkitys ja osa tämän vuoden tapahtumissa, niin koulussa, kuin vapaa- ajallakin. Voisin vaikka vannoa, etten olisi selvinnyt tästä vuodesta ja sen tapahtumista henkisesti terveenä, jos eivät ystävät olisi olleet vierelläni tukemassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiitos siis rakkaat ystäväni avusta ja siitä että olette jaksaneet kuunnella juttujani, olivatpa ne sitten murheita ja huolia tai rasittavia perjantai sekoiluja. Aivan perjantai sekoiluja ;DD haha...kyllä ymärsitte oikein välillä menee hieman lujaa ja naurukohtaukset ovat esittäneet pääosaa näytelmässä nimeltä perjantai, se päivä ennen viikonloppua.
Mutta nyt siis ajattelin lopettaa tämän höpötyksen, jolle ei näy loppua, tältäerää.
Parhain terveisin EMMA" katkarapu" epäsäännöllisen epäsäännöllinen bloggaaja :D
PS. Sanna rakas voisitko kääntää tämän Englanniksi, että muillakin olisi luettavaa, jos vain kehtaat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti